Leirillä:

Launtaina 8.10. matkustamme Veronaan (juna+lentsikka Venetsiaan). Majoitumme Villafrancaan.

Sunnuntaina 9.10. peli Hellas Verona  - Brescia. Omat treenit

Maanantaista perjantaina harjoituksia Hellas Veronan ja Villafrancan joukkueiden kanssa.

Keskiviikkoiltana naisten mestareiden liigan ottelu Veronassa.

Lauantaina matka kotia kohti alkaa, piipahdus matkalla Venetsiassa.

Sunnuntai 9.10.2016

Nukuimme ensimmäisenä aamuna pitkään, mitä nyt yskiminen taisi olla muodissa meidän käytävällä.

Sunnuntain päiväohjelmassa oli lähteä katsomaan Serie B:n ottelua Hellas Verona vs. Brescia bussikyydillä. Areenan ulkopuolella tapasimme Hellaksen presidentin, joka toivotti meidät tervetulleiksi otteluun. Paikalliskamppailun tapaisessa ottelussa oli "tiukka tunnelma". Istuimme lähellä Brescian kannattajia, joten monelle ottelun jännittävimpiä hetkiä olivat katsomosta kaikuvat huudot, laulut, pamaukset, valoraketit yms. Ottelu päättyi 2-2, saimme nauttia neljästä maalista, mikä on italialaisittain harvinaista. Hellas olisi kyllä ansainnut voiton.

Hotellilla treenasimme ensimmäistä kertaa yhdessä Jyvän johdolla. Kentillä ei muuten sitten viiletetä ilman lupaa, tai urheilutoimenjohtajanainen juoksee perässä.

Lounaaksi junnut saivat lounaspussit, mutta päivällinen nautittiin hotellin ravintolassa. Ensimmäinen kunnon ruokailu antoi osvittaa, mitä on viikon aikana luvassa. Aina alkupalaksi pastaa, sitten salaatti-lämminruokabuffetti ja jälkiruokaa.

Maanantai

Uusi viikko pyörähti käyntiin aamupalan voimalla. Seuraavaksi lähdimme lääkärintarkastukseen, jonka Hellas vaati. Isommat eli tytöt ja Jone pääsivät polkemaan kuntopyörällä mittarilaput rinnassa. Nuoremmillekin kiinnitettiin laput, mutta heiltä tarkistettiin vain lepolyönnit. Kaikki lapsukaiset todettiin terveiksi.

Hotellilla Jyvä veti omat treenit. Lounaaksi herkkuliset eväät ja iltapäivällä lepoa.

Maanantai-iltana kaikki pääsivät treenaamaan Hellas Veronan joukkuiden kanssa. Pientä säätöä liikkumisen ja aikataulujen kanssa on ollut koko ajan, mutta kaikki pääsivät lopulta oikeille kentille (ja niiltä takaisinkin, kiitos isien vuokraamien autojen).

Kaikki junnut pärjäsivät harjoituksissa oikein hyvin. Pojat -04/-05 harjoittelivat luonnonnurmella ja nuoremmat pojat sekä tytöt Hellas/AGSM -areenalla.

Italialaiseen jalkapallokulttuuriin kuuluu nopea tempo ja paljon henkilökohtaisten suoritusten/ratkaisujen korostamista, hauskanpitoa eli kisailua unohtamatta.

Tiistai

Tiistai alkoi Jyvän treeneillä luonnonnurmella. Lounaan jälkeen yksi jos toinen tutustui lähikauppoihin jne.

Illalla koko konkkaronkka pääsi harjoittelmaan Villafrancan joukkueiden kanssa. Iltaan kuului runsaasti kisailuja ja meille suomalaisille outoja tuuletuksia, OOO-huutoja ja jopa halauksia maalien jälkeen.

Keskiviikko

Aamupalalta kentälle, harkoista pastalle. Viikon mittaan italialaisen jalkapallon taustavoimat, pasta ja parmesaani, alkoivat selvitä meille. Jokaisella lounaalla ja päivällisellä junnuille tarjoiltiin paria eri pastaa (esimerkiksi lasagnea ja penneä tai spagettia ja täytettyjä tortellinia tai juustomakaroonia ja tomaatti-kasviskastikkeessa fusilleja) alkuruuaksi. Sen jälkeen vuorossa oli varsinainen annosruoka, pihvi ja perunaa sekä seisovan pöydän kylmät ja lämpöiset kasvikset.

Illalla isommat pojat ja tytöt treenasivat Hellaksen -04 poikien kanssa ja -06 pojat oman ikäistensä joukossa.

Suoraan harjoituksista suuntasimme naisten mestareiden liigan otteluun kannustamaan Veronaa. Harmillinen tasapeli ei riittänyt jatkoon, mutta erityisesti toisen puoliajan vauhdikas meno ja runsas tilanteiden määrä oli hienoa katsottavaa. Tytöille selvisi, että Italian naisten serie A -kärkijoukkueen Hellaksen maalivahti Gaëlle Thalmann oli valmentanut heitä maanantaina.

Torstai

Yöllä kotiutuneita palloilijoita nukutti pitkään, mutta treeneissä oltiin taas virkeinä. Sik-sak-keppeily alkoi sujua jo mallikkaasti.

Illalla kaikki suuntasivat Villafrancan kentälle pieneen vesisateeseen. Suihkun jälkeen lähdimme koko porukalla läheiseen pitseriaan etsimään perinneruuan syvintä olemusta.

Perjantai

Viimeiset omat harjoitukset vedettiin sateen uhkassa hotelli Antaresin tekonurmella katoksen alla normaalia aiemmin. Iltaa kohti pelot toteutuivat - juuri ennen iltatreenejä paikallisten kanssa taivas avautui. Kadut ja kentät täyttyivät tulvavedestä matkalla kentille, eivätkä viimeiset harjoitukset onnistuneet lainkaan. Ilta kului pakaten ja lisälaukkuja hankkien.

Lauantai

Aamupalan ja viimeisten pakkausten myötä jätimme jäähyväiset Ettorelle ja Albertolle - kun poliisin ratsiaan jäänyt bussi viimein tuli meitä hakemaan. Aikataulu petti heti aamusta alkaen, ja laukkusäilytyksen etsiminen vei lentokentällä aikaa. Lopulta olimme kuitenkin laivaliput kourassa Venetsian lentokentän rannassa odottelemassa kyytiä Venetsian kaupunkiin (mainittakoon, että lämpötila nousi lähes hellelukemiin, viileämmän alkuviikon ja koti-Suomen innoittamana osa oli jo vetänyt kalsarit jalkaansa). Kun vielä laivamatkan todettiin kestävän ennakkotiedoista poiketen 1,5 tuntia, jäi meille vain hetki aikaa tutustua Venetsian "maankamaraan". Muutamat käyttivät ruhtinaallisen reilun puoli tuntia vessan etsintään, toiset ehtivät kuvauttaa itsensä gondoleiden ja kirkkojen kanssa, tehdä jopa ostoksia. Laivamatkat toimittivat kuitenkin turistikierroksen virkaa, sillä paatin ikkunoista avautui hienot näkymät, kurvasimme kotimatkalla myös Muronon saaren kanavan läpi.

Lento kotiin sujui muitta mutkitta. Osa oli evästellyt parin kympin hampurilaisannokset lentokentällä, pihimmät tyytyivät lentokoneen herkullisiin nuudeleihin. Helsingissä meitä odotti Ramin bussi ja pikakyyti Liperiin. Kotiin pääsimme puoli seitsemän aikoihin sunnuntaiaamuna.

Huikea, väsyttävät, vauhdikas viikko matkusteluineen oli takana. Eikä mennyt montaakaan tuntia, kun tapasimme suurimman osan kanssa jo kentällä. Mitäpä muuta syyslomalla tekisikään :)