Muistokirjoitus Miia Martikainen

Joukkueemme äitihahmo on poissa 💔

Juhannuksen alla saimme suru-uutisen pitkäaikaisen pelaajamme poismenosta. Miia kuului alkuperäispelaajien joukkoon ja oli aktiivisesti mukana naisten joukkueessa sen alkutaipaleesta vuodesta 2013 lähtien (tästä perustamisvuodesta saatiinkin kiista aikaan, vaan Miia saatiin vakuutettua, kun aiheesta löytyi kuvatodisteita).

Jalkapallo oli merkityksellinen osa Miian elämää; oman harrastuksensa lisäksi Miian saattoi kohdata kentän laidalta futisäitinä ja talkoolaisena monenmoisissa taustatehtävissä lähes parin vuosikymmenen ajan. Silloinkin kun Miia ei pystynyt pelaamaan itse, hän tuli paikalle muita kannustamaan ja kylmäpusseja kiikuttamaan. Kentän laidalla ja joukkueessa Miiasta huokui aito läsnäolo, välittäminen sekä kiinnostus lajia ja seuraa kohtaan. Useat ylyläiset muistavatkin varmasti iloinen kioskin pitäjän, joka vuosien saatossa ennätti monet mokkapalat ja muut herkut taikomaan.

On vaikeaa löytää sanoja sille surulle, jota tunnemme Miian poismenon vuoksi. Miia oli joukkueemme sydän, ilontuoja ja turvallinen äitihahmo, joka huomioi aina muut ja piti huolta yhteishengestämme. Miia toi kentälle ja sen ulkopuolelle korvaamatonta hyvää mieltä. Hän oli valmis heittäytymään sataprosenttisesti mukaan kaikkeen. Miia askarteli hassuja turnausasuja ja suunnitteli saunailtoja, oli aina mukana siellä missä tapahtui. Miia oli luova, innostava ja periksiantamaton joukkuelainen sekä treeneissä, peleissä että oheistoiminnassa. Jokaisessa kohtaamisessa hän oli aidosti läsnä ja aina kannustamassa muita.

Miialla oli hyvä pelisilmä ja lyömätön huumorintaju. Miian kanssa saatettiin heitellä hervottomia juttuja pelaamisen lomassa ja tsempata joukkuekaveria "yritä edes" -kommentein, pilke silmäkulmassa. Miia myös opetti meitä ja laittoi sopivasti ojennukseen, kun homma lähti laukalle. Miian turvalliseen syliin pystyi nojata. Miia, the rouva sisäsyrjä, oli maalilla aina sopivasti tilanteen salliessa. Ei hötkyillyt tai hosunut vaan oikealla hetkellä järkevästi liikkuen kävi pallon tyrkkäämässä maaliin. Miia slogan olikin "hämäläinen ei hätäile"

Kentiltä puuttuu nyt erikoistilanteiden nainen. Vaikka tämä valonlähde on nyt sammunut liian aikaisin, Miian jättämä lämpö ja ilo säilyvät meissä kaikissa vielä pitkään.

Lepää rauhassa, ihana Miia. Kaivaten ja kiittäen naisten kuntojalkapallojoukkue 💙.

Osaa ottaen Miian läheisten suruun

joukkueen puolesta Marika ja Anne